LuDe retki Roihuvuoren japanilaiseen puutarhaan 30.8.2007
Irma Marttila
Roihuvuoren japanilainen puutarha on kiinnostanut minua aina, siellä on pikkuisen samaa fiilistä kuin sisareni kotikaupungissa Kiotossa, Japanissa. Olen myös huomannut, että tätä v.1998 avattua japanilaista puutarhaa, joka sai ympäristöpalkinnon samana vuonna, ei tunneta hyvin. Puistosta on kuultu ja luettu, mutta siellä ei ole käyty.
Pilvinen taivas ei pelottanut ja treffipaikalle kokoontui liki 40 innokasta retkeilijää. Jälleen kerran meillä oli onni saada oppaaksi kasvien ja kaupunkiluonnon tuntija, biologi ja tietokirjailija Mattias Tolvanen, hänellä on pohjaton tieto puutarhoista ja luonnosta. Retkelle osallistui runsaasti alueen asukkaita ja moni oli ensimmäistä kertaa tässä viehättävässä puutarhassa. Yksi rouva kertoi miehensä aina näyttävän, että tuosta sinne mennään – mutta ohi on kuitenkin ajettu.
”Tempputyöllistämisen” tulos
Tämä kaunis puisto on rakennettu jylhän kallioiseen ympäristöön, kerrostalojen väliseen maastoon lähes käsityönä ja se on ollut monien seminaarien aiheena. Helsingin kaupungin rakennusviraston puistotyönjohtaja Jukka Toivonen on puiston isä ja hänen johdollaan se on rakennettu. Puisto on hyvä esimerkki siitä, mitä ”tempputyöllistämisellä” on saatu aikaan.
Puutarhan koko on 5000 neliömetriä, ja sieltä löytyy Pienen sinisen lohikäärmeen puutarha, Punaisen fenix-linnun puutarha, Valkoisen tiikerin puutarha ja Mustan kilpikonnan puistometsä.
Kirsikka- ja muiden puiden ja kasvillisuuden lisäksi on käsintehtyjä rakennelmia, mm. kuunportti, elämänmerenpuro, bambuaitoja, kiviasetelmia, paanukatoksia.
Saimme ihailla japanilaista perinteistä puuta, katsuraa, joka kauniin syysvärin saatuaan tuoksuu erityisen hyvälle. Puutarhassa oli erilaisia kuunliljoja, kieloja ja paljon muita kukkia. Ukkomansikat oli istutettu puidenjuurille. Ihastelimme erilaisia sammallajeja. City-oravakin tuli kuuntelemaan eikä häiriintynyt meidän puheistamme.
Mattias Tolvanen kertoi – miksi japanilaisessa puutarhassa veden yllä kulkeva silta ei ole suora, mikä merkitys puutarhassa on kivillä ja vedellä jne.
Olisipa kouluopetus ollut aikoinaan tällaista! Roihuvuorelaiset koulupojatkin kuuntelivat hiljaa ja innoissaan Mattiaksen tarinaa. Hyviä kysymyksiä tehtiin ja asioita kirjattiin muistiin. Haastettakin oli, sillä muutamalla retkeläisellä oli omia kokemuksia Japanista ja niinpä saimme hyvää tietoa Japanin historiasta.
Kotiseuturakkautta
Yhtäkkiä alkanut raekuuro yllätti meidät, mutta pääsimme suojaan puutarhassa olevaan paanukatokseen ja tarina jatkui luonnonoikusta huolimatta. Yksi lähitalon asukas oli lähtenyt reissuun paitahihasillaan, hän kesti kylmyyden kuin mies, eikä halunnut palata kotiin kesken reissun. Yhdessä siinä ihmeteltiin Roihuvuoren kauneutta. Liikuttavaa on, että yksi retkeläisistä oli käynyt päivällä puhdistamassa kalliot hiekasta, hän halusi esitellä meille kotipuistonsa parhaimmillaan. Tämä jos mikä on kotiseuturakkautta!
Jatkoimme japanilaisesta puutarhasta Roihuvuoren kirsikkapuistoon kaunista, vihreää pikkuista katua pitkin, asukkaiden opastamina. Suurin osa retkeläisistä sanoi kulkevansa aina pääkatua ja tämä kaunis katu oli jäänyt näkemättä. Lupasimme kulkea välillä eri reittejä, jotta näkisimme ja kokisimme enemmän. Kirsikkapuistossa vietetään Hanami- juhlia keväällä kirsikkapuiden kukkiessa, silloin sinne lupasi palata suurin osa retkeläisistä. Kuvitelkaa luderetkeä Roihuvuoren kirsikkapuutarhaan kirsikoiden kukkiessa, se olisi upea kokemus !
Retken lopuksi Mattias Tolvanen kertoi vielä, että Roihuvuorikin on ollut aikoinaan saari. Merimiehiä ja laivoja varten Roihuvuorella on palanut tuli, joka on ohjannut merellä matkaavia.
Retki oli jälleen kerran onnistunut, mukana oli erittäin kiinnostunutta porukkaa ja opas oli hyvä. Iloisella mielellä lähdimme taivaltamaan kotia kohden. Paljon on tullut hyvää palautetta ja pahoittelua, kun ei retkelle päästy. Moni on luvannut käydä japanilaisessa puutarhassa ja kirsikkapuistossa itsekseen. Lämpimät kiitokset teille kaikille, ihanille osallistujille aktiivisuudestanne!
Ludetta tarvitaan – lude etsii Helsingin helmiä ja tekee niihin retkiä! Haluamme oppia tuntemaan oman kotikaupunkimme.
Irma Marttila,
LuDen retkiemäntä
