LUDE VIE LUONTOON

LUDE järjesti 8-6-2009 yhdessä Töölön sos.dem yhdistyksen kanssa retken Lapinlahden sairaalan puutarhaan. Oppaanamme olivat puutarhuri Arvo Juutilainen-Kelaranta ja luontoasiantuntija Mattias Tolvanen. Osallistujia oli parisenkymmentä.

Elämäntyönsä Lapinlahden sairaalan puutarhurina tehnyt Juutilainen-Kelaranta tuli hakemaan retkeläiset portilta. Hän johdatteli meidät alkuun puiston laidalla olevaan varastorakennukseen. Mieli paloi luontoon, mutta kahvithan siinä keitettiin ja juotiin oikein täytekakun kanssa. Jo kahvien aikana Juutilainen kertoili sairaalasta ja puutarhasta. Oikeastaan retki muodostui yhtä hyvin luonto- kuin kulttuuriretkeksi. Puutarhurilla on ihan varmasti ollut oivallinen katselukulma sairaalan tapahtumiin.

Lapinlahden sairaala on arkkitehti C.L. Engelin käsialaa ja puisto on muotoutunut paljon ylilääkärinä toimineen professori Saelan ulkomaan matkoiltaan tuomien kasvien myötä. Aivan vähäinen ei ole sairaala-alueen kulttuurimerkityskään, onhan moni maamme merkittävistä taiteilijoista rauhoitellut elämänsä kiivasta vauhtia sairaalassa ja sen puistoissa.

Sairaala on toiminut yli 168 vuotta psykiatrisena sairaalana, se on valmistunut siis 1841. Psykiatrian professori Kalle Achte on kirjoittanut sairaalan historian, joku retkeläisistä kehui kirjaa. Itse sairaala ja alueen muutkin rakennukset ovat suurimmaksi osaksi tyhjiä. Yhdessä osassa toimii Oulunkylän perhetukikeskus. Koivula–nimisessä kerrostalossa on tukiasuntoja pitkäaikaisille mielenterveyspotilaille. Puutarhurin opastuksella saimme mahdollisuuden kävellä osaston 3. lävitse. Sieltä oli syömishäiriöisten klinikka lähtenyt vuosi sitten ja jäljellä oli roskaisia ja likaisia huoneita. Mikä valtava vastakohta ikkunoiden takana avautuvalle kukkivalle pihalle! Todella murheellista, että poliitikot eivät kykene päättämään, mitä rakennuksille tulisi tehdä. Totesimme, että kaupunki on täynnä ihmisiä, esimerkiksi taiteilijoita, joilta puuttuu työhuone. Mikä inspiroiva ympäristö Lapinlahti olisikaan!

Puutarhuri Juutilainen opasti kiertelyämme sairaalan puutarhassa. Hän ja Mattias Tolvanen kertoivat meille puista ja muista kasveista. Puistoa ei ole suojeltu, vaikka toisin luulisi. Puistossa on yksittäisiä suojeltuja vanhoja puita, näin ymmärsin puutarhurin puheesta. Puistoon pyritään entistämään muutamia luonnon niittyjä. Kasvusto niitetään pariin kolmeen kertaan kesän aikana, heinä saa kuivua niin, että siemenet varisevat. Sitten heinä kerätään pois, eikä niittyä lannoiteta mitenkään ei edes sillä niitetyllä heinällä. Kulttuuritekojahan ne nämäkin ovat. Puisto on avoin yleisölle, vaikka siellä liikutaankin varsin vähän. Puistossa on ihana ”kokouspaikka”, jonka ylle lehmuksen muodostavat ihanan katoksen. Puutarhurin mukaan kivipöydän ympärillä lääkärit ovat pitäneet hoitokokouksiaan.

Eila Rekilä