Lude järjesti sunnuntaina 11.9. puolen päivän retken Kuninkaansaaren ja Vallisaareen. Oppaanamme oli vanha tuttumme Santahaminan retkiltä, saaristo-opas Jarmo Nieminen. Kahdenkymmenen hengen retkiporukka starttasi matkaan Hakaniemestä taksiveneellä. Puolentunnin venematkan jälkeen rantauduimme Kuninkaansaaren ja alkuun Jarmo Nieminen kertoi saarien historiasta ja nykytilasta. Saaret jäävät Suomenlinnan ja Santahaminan väliin ja ne ovat olleet viranomaisten ja puolustusvoimien käytössä 1700-luvulta saakka. Saaret ovat olleet suljettuja siitä lähtien, mutta puolustusvoimat ilmoittivat vuonna 2008 luopuvansa niistä. Sen jälkeen Metsähallitus en tehnyt saarille hoito- ja käyttösuunnitelman. Linnoitusrakenteet ja rakennukset ovat aikojen kuluessa päässet rapistumaan ja luonto on monin paikoin valtaamaan linnoitusaluet ja luonto on hyvin rehevää.
Kiertelimme 2-3 tuntia Kuninkaaseen linnoitusaluieta ja upeita kallioalueita. Jarmo kertoi eri kohteiden historiasta mielenkiintoisia tarinoita. Kuninkaasaaresta siirrymme kannassiltaa pitkin Vallisaareen ja kiipesimme sen upeille kallioille ja kiertelimme tutustumassa linnoitteisiin vanhaa vartiorettiä kulkien. Saarta linnoitettiin Kriminsodan aikaan 1854-55 ja keisari Aleksanteri II vieraili 1863 saarella tarkastuskäynnillä. Keisarille rakennettiin graniittitie ja portaat. Saarella oli myös Aleksanterin mukaan nimetty kasarmialue, jossa vierailimme.
Kävimme myös ns. kuoleman laaksossa. Alue sai nimensä v 1937 sattuneesta tuhoisasta ammusvaraston räjähdyksestä, jossa kuoli 12 ihmistä. 1950-luvulla saarta alettiin asuttaa ja sinne tuli merivoimien kantahenkilökuntaa perheineen. v 1996 asukkat poistuvat ja saari on ollut lähinnä merivoimien henkilöstön kesä/vapaa-ajan käytössä. Merivoimien vuokrasopimus päättyy v. 2012 ja saaria on raivattu maastoon jääneistä ammuksista, jotta saarilla olisi turvallisia liikkua.
Odotellessamme merivoimien yhteysaluksen saapumista Isosaaresta pohdimme Jarmon johdolla saarien tulevaa käyttöä. Saarien upeaan luontoon ja historiallisiin rakennuksiin tutustuttamme jokáinen oivalsi, ettei saaria voi avata täysin vapaaseen käyttöön. Silloin olisi vaaraana niin luonnon kuin arvokkaan kulttuuriperinnön turmeltuminen. Vähintäänkin osa hienoista linnoitteista pitäisi kunnostaa ja kulkureitistöt laittaa opasteineen myös kuntoon. Tietyt, arvokkaat kohteen pitäisi sulkea vapaalta liikkumiselta. Saaret voisit olla ohjtun luontoretkeilyn kohteena ja vanhoihin rakennuksiin voisi kunnaostaa majotustiloja.
Yhteysaluksella pääsimme Santahaminaan, jossa kävimme vielä sotkussa munkki-kahveilla ja Jarmo esitteli sotkun seinillä olevia hänen ottamiaan hienoja luontokuvia. Upea retki – noille saarille on päästävä vielä uudestaan!
Jouko Malinen
puheenjohtaja/Lude
(valokuvia tulossa)
